Kehitän uutta ilmaisua

Tämä blogi on henkilökohtaisin. Ilmaisen itseäni hapuillen ja aidosti. Olen uskollinen itselleni; ei suorituspaineita.

Kirjoitan rohkeita, röyhkeitä ja äänekkäitä muistioita itselleni. Nämä jutut eivät valista tai julista. Ei ole ideologiaa tai sanomaa.

Harjoittelen avointa ilmaisua, yritän tulkita sanoja kuvilla, kun sanat eivät riitä tai sanottavaa ei ole. Tuskaisaa toivottomuuttakin pitäisi joskus harjoitella. Elämmehän epävarmoja aikoja.

Joskus on aihetta iloon ja naurun remakkaan. Kun elämän meno menee poskettomaksi pelleilyksi, mutta suomalaisuuteen sopii viileä vakavamielisyys.

Ironia ja sarkasmia tulen viljelemään, koska se sopii tähän aikaan vallan mainiosti. Valtaa pitää ronkkia, tonkia ja tökkiä. Yhteisten asioiden hoitajat ovat palkkalistoillamme.

Samat sanat suuryrityksistämme: yksikään ei elä, jos me kuluttajat emme osta tuotteita ja palveluita. Hekin ovat meille jatkuvassa kiitollisuussuhteessa. Useimmat suuret toimijat eivät tajua tätä.