onsdag 20 februari 2013

Huumori riisuu keisarit Espanjassa – ja Suomessa!

20130220_115626
Jatkan tutkimusmatkaani kunnallisen päätöksenteon pimeimpään ytimeen sukelluslasit silmillä ja snorkkeli suussa. Uin syvissä vesissä näkyvyys on heikko!

Teen havaintoja läheltä ja kaukaa sekoittaakseni aineksista käärmekeittoa lukijoitteni tarpeisiin.

Mitä tapahtuu, kun netin lynkkausjoukot tai paikallislehden kynäilijät yllättäen innostuvat, pääsevät vauhtiin ja ryhtyvät kiusaamaan, vainoamaan ja uhkailemaan? 

Eletään syksyä 2010. Kunnallisten viranhaltijoiden välit ovat kiristyneet ääripisteeseen.  Pitkään kytenyt vihanpito purkautuu riidaksi, jonka akanvirran huuhtoutuvat tarkoitushakuisesti   paikallislehdistön palstoille.

KUVA: Helge V. Keitel, Loviisa, Finland (2013)

Tarinan riitelevät virkamiehet eivät ole olleet puheväleissä vuosiin. Toista uhkaili hierarkian korkeammalla portaalla istuva iso kiho ja lisäksi tukenaan hänellä  puoluepoliittinen  taustakuoro.

Riitapukareiden julkista kamppailua seurattiin paikkakunnalla intohimoisesti. Jotkut pysyttelivät viisaasti taustalla, vihanpitoon ei puututtu. On suunsoittoa, uhkailua, henkistä tuuppimista, julkisia potkuja vyön alle.

Riitatilanteessa tilintarkastaja provosoidaan kaksintaistelun osapuoleksi: "Pistä nyt sille pataan!  Antakaa sille varoitus. Pankaa äijä viralta."

Nujakoinnin ratkaisun rakentajaksi pestattiin autoritaarinen asiantuntija, joka tuppautui rähinän kohteena olleen virkamiehen tontille.

“Kaikki valta minulle ja pulinat pois!"

Näinkö meille aina käy?

Kirjoitussarjassani sekoitan satiiria, fiktiota, faktaa, kauna- ja kaunokirjoittelua, poliittista  pyrkyryyttä, Gonzo-journalismia, käräjäuhkailuja ja poliisiasioita toisiinsa.

En tarjoa teille tarkasti määriteltyä paikkakuntaa, vaikka aikaisemmin kirjoitin televisiossa pyörineestä Pirunpellosta. Haen argumenteilleni tausta-aineistoa Etelä-Euroopasta, jossa tunteisiin vetoavan politiikanteon taitoa riittää muille jaettavaksi.

Viime kesänä ilmestymisen aloittanut  satiirinen Mongolia jahtaa Espanjassa ryöväreitä, pelureita, pellejä ja kaikkia, jotka asettavat räikeästi omat henkilökohtaiset etunsa, puolueensa valtapyrkimykset, sukulaistensa ja kumppaneittensa edut muitten edelle.

Pohdin tutkivan journalismin tarvetta: paikalliset mediat eivät välttämättä ole puolueettomia. Sidoksia ja kiitollisuudenvelkoja on moneen suuntaan. Kunta ja paikalliset yritykset pitävät lehtien taloutta tasapainossa ja siksi niiden valta ulottuu toimituksiin asti. Päätoimittaja saatta syödä kiltisti vallanpitäjien kädestä.

Kunnianloukkaus

On tapauksia, joissa vallanpitäjät käyvät sumeilematta silmätikuksi ottamansa hankkeen, projektin tai henkilön kimppuun.  Olen kirjoittanut työpaikkakiusaamisesta ja henkisestä väkivallasta yhteisöissä ja yrityksissä Wiirila Werkossa Wiikoittian -blogissani.

Tuttu henkilö antaa vihjeen: "En olisi ikinä uskonut, millaista menoa paikallislehden yleisönosastoilla pahimmillaan on. Kohteeksi joutunut on äkkiä arvaamatta hullunmyllyssä mukanan."

Nykymediassa kukaan ei kysele tai kyseenalaista asioiden oikeutusta tai niiden todenperäisyyttä. Uskomme yhä painettuun sanaan kuin hullu puuroon.

Kunnianloukkaus on asianomistajanrikos, samoin laiton uhkaus. Jos asianomistaja ei ilmoita siitä poliisille, poliisi ei voi asiaan puuttua.

Jokaisella on eri mitta siihen, millaisen asian kokee loukkaavaksi. Pyynnöstä poliisi voi esimerkiksi käydä puhuttamassa tekijöitä, kertoo nettipoliisi Jutta Antikainen Helsingin poliisilaitokselta. Osa yhteydenotoista johtaa toimenpiteisiin, osa löytää avun ongelmaansa poliisin kotisivuja lukemalla.

Harva meistä osaa ennakoida, mitä paikallisten huru-ukkojen, kylähullujen tai  palkattujen asiantuntijoiden päähän pälkähtää, kun tehtävänä on vastustajan maineen pilaaminen ja / tai  uskottavuuden täydellinen murentaminen.

Silti symbioottiseen paikalliseen ajojahtiin hurahtaneita on arvioitava pelottomasti, maltillisesti, mutta lain pykäliä noudattaen, vaikka mielivaltainen taistelu saisikin koomisia piirteitä.

Pelastettavana ei ole vain talous, vaan myös avoimuus, oikeudenmukaisuus ja demokratia.

Kunnian palauttaminen!

Perkele! Kuvia Suomesta. Revimme poliitikot jalustalta, emme anna etuaan ajavien  virkamiesten tai korruptoituneiden näennäisasiantuntijoiden hyppiä silmille.

Helppoa se ei tule olemaan.

Kuinka hyvin kuntalaiset tietävät, mitkä asiat ovat laittomia netissä (mediassa) ?  Uskottelemme, että normaali aikuinen ymmärtää, mitä voi tehdä reaalimaailmassa ja vie samat käyttäytymissäännöt myös virtuaalimaailmaan. Näin vihanpitoon tähtäävät jutut eivät välttämättä etene.

Totta on, että netissä on helpompaa syyllistyä törkeään kunnianloukkaukseen kuin oikeassa maailmassa. Paikallispoliittiseen turvaverkkoon tukeutuva mielipidekirjoittaja saattaa mielessään ajatella, ettei vihanpidolle ole kotikunnassa rajoja. Jos asia on hyökkääjän mielestään oikea…

Sopimusten allekirjoittajien kannattaa myös katsoa peiliin. Huudetaan omien etujen perään, mutta samalla sumeilematta annetaan yksityiskohtaisia tietoja julkisuuteen, joiden salassapidosta on sovittu.

Hankekiistoja puidessa saatetaan syyllistyä  salassapitorikkomukseen,  kunnianloukkaukseen tai jopa kiusaamiseen.

Maailma muuttuu. Ennen kylähullut huutelivat torin laidoilla kylttiensä kanssa, mutta nykyään he saavat yleisön mediasta ja saattavat mielipiteillään päästä jopa kansallisten lehtien otsikoihin.

Lehtien lukijat eivät näe, että kiihkeästi ajetun asian takana on vain muutaman ihmisen mielipide. Kun lukee jotain netissä tai lehden mielipidepalstalta, olisi hyvä miettiä, onko se oikeasti totta.

Vihapuheet ja kunnianloukkaukset

Jos vihapuhe kohdistuu sinuun henkilönä (yleensä kunnianloukkaus ja/tai laiton uhkaus), kannattaa säilyttää mielenmaltti ja ottaa yhteyttä sivuston ylläpitäjään tai lehden päätoimittajaan.

Suunsoittoon ei kannata lähteä mukaan.

Asiasta voi tehdä rikosilmoituksen joko sähköisesti poliisin nettisivujen kautta tai käymällä poliisilaitoksella. Lisäksi voi olla yhteydessä nettipoliisiin.

Poliisi voi esimerkiksi antaa huomautuksen suunsoittajalle, jolloin asiassa ei välttämättä tarvitse aloittaa esitutkintaa.

Hyperpaikallisuus

Esitutkintaa aloittaessaan paikallispoliisi saattaa sanoa, että kyseessä on vaikea tapaus, sillä jopa vakavissa rikoksissa he ovat välillä aseettomia.

Paikallisen demokratian ongelmana on pienten piirien suhteettoman suuri valta. Valtaa pitävien hyppysissä ovat sekä kolmas valtiomahti että valtakoneisto.

Olemme ehkä autoritaarisen kekkoslovakian jälkeen synnyttäneet uuden poliittisen kastin, uuden oligarkian, joka pitää hallussaan johtopaikkoja kunnissa ja kuntayhtymissä, paikallismediassa.

Kotisuden elinkeinoja puolustavien viranomaisten puolueettomuus joutuu koetukselle, jos vastakkain ovat alueen ja ulkopuolelta tulevien toimijoiden edut.

Verkot ja sosiaalinen media madaltavat loukkaavan, kiusaavan ja uhkaavan viestinnän  kynnystä.

Poliittinen satiiri Espanjassa

Uusi poliittinen satiiri  menestyy talouskriisin synkentämässä Espanjassa. Mongolian lääke ärtymystä ja potutusta vastaan on tuonut lehdelle kymmeniä tuhansia lukijoita.

Espanjalaiset satiirikot tietävät, että vitsi menee paremmin perille kuin 500-sivuinen kirja.  Huumori on lehdelle keino kertoa Espanjan ahdingosta ja sen aiheuttajista.

Meilläkin on KIRJA tarkasteltavana!

“Jos tekisimme vakavaa journalismia, ihmiset ajattelisivat, että tylsyyden huippu, aina sama laulu”, sanoo Mongolian perustajiin lukeutuva Eduardo Bravo lehden toimituksessa Madridissa.

Pureva huumori on leimannut myös espanjalaisia mielenosoituksia ja päättäjille irvailevia, vanhoihin jalkapallo- ja lastenlaulujen sävelmiin tehtyjä protestilauluja.

Hypätään takaisin Suomeen

Myös vakavailmeisessä Suomessa tapahtuu asioita, joista huumori on kaukana. Joskus on mahdotonta nousta ylös aamuisin olematta syvästi käärmeissään rehvastelijoille, jotka tuottavat uutisia, joista totuus on kaukana.

Pilvet kauas karkaa!

Tiedetään. Poliisi ei tutki uhkailuja ja kunnianloukkauksia ilman rikosilmoitusta. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero sanoo, että Joensuussa hautajaisissa uhkailluksi joutuneiden kuvaajien kannattaisi harkita rikosilmoituksen tekemistä.

Jengiläisten hautajaisissa sattunut välikohtaus on puhuttanut joensuulaisia talvella 2013. Mielipiteet ovat vaihdelleet sananvapauden rajoittamisen ja hautajaisten kunnioittamisen välillä.

Entä vihakirjoittelu ja kunnianloukkaukset? Miten meidän tulisi suhtautua suoranaisiin valheisiin ja maineen mustamaalaamisiin tähtäävään kampanjointiin? Harva tietää, miten tulisi toimia?

Espanjalaisten protestiliikkeiden kabaree-esityksissä asiat käännetään päälaelleen ja ilakoidaan totuutta rankasti vääristäen.

Räävitön tyyli ravistelee poliittista korrektiutta ja purkaa pelon kulttuuria; mekin kaipaamme julkista keskustelua.

Kauhun tasapaino

Avointa ja rehellistä vuorovaikutusta haittaavat toimittajien ja päättäjien läheiset suhteet, sekä media-alan vahvat sidokset paikallistalouteen.

Tutkivilla kansalaisjournalisteilla ei ole näkyvää voimaa eikä valtaa, mutta voimme rienata ja osoittaa kunnioituksen puutetta.

Voimme neuvoa, miten paikallispopulismin kohteeksi joutuneen tulee toimia, kun palturia suoltavien henkilöllisyydet ovat tiedossa?

Kun kyseessä on asianomistajarikos, poliisi ei voi sitä tutkia, jos asianomistaja ei tee rikosilmoitusta. Rikosilmoituksen tekemisellä asiat kyllä selviävät.

Todistusaineisto toimitetaan poliisin käyttöön: ja totta kai he asiaan puuttuvat, kun saavat aineiston omien silmien alle nähtäväksi.

Ohjeita toimittajille

Toimittajilla ei ole pääsyä joka paikkaan ja kaikkea julkistakaan tieto ei saa julkaista. Mutta on periaatteellisesti aina vakava juttu, jos estetään toimittajaa tekemästä työtään. Siihen emme ole syyllistyneet.

Poliittinen satiiri kukoisti Espanjassa yhtä voimakkaana viimeksi sotilasvallan lopussa. Sensuuri- ja sivistysviranomaiset olivat kulttijulkaisujen kuten Hermano Lobon ja Papusin kannoilla.

Nyt erona on, että kenraali Francon ajan loppuvaiheessa elettiin optimismia. Tunnelin päässä oli toivoa. Nyt sävy on synkempi.

Kirjoituksellani etsin optimismia hyperpaikallisen pimeyden ytimestä!
---------------------------------------------------------------------------------------------
LÄHDE: Tilanne saavutti absurdiuden huipun suositulla Vauva-lehden keskustelupalstalla. Ryhmä äitejä päätti närkästyneenä ryhtyä kansalaispoliiseiksi. Lista julkaistiin palstalla, ja äidit alkoivat yllyttää toisiaan jakamaan listaa. Viha "kiusaajia" kohtaan oli vahva. Äidit yllyttivät äitejä. Se meni yli ymmärryksen. Mitä he kuvittelivat tekevänsä? Parantavansa maailmaa vetämällä vessanpöntöstä lasten kunnian?
 Editoitu: 21.2.2013 Kello 16:49

Inga kommentarer: