torsdag 28 februari 2013

Kun julkisuus iskee nopeasti ja lujaa

Olen viime aikoina tutkinut julkisuuden valokeilaan yllättäen joutuneita yrityksiä, yksilöitä  ja yhteisöjä. Pirulauta, pikatuomiot jaellaan somessa ja perinnemediassa villin lännen tyyliin: ensin syytetty hirtetään ja sitten selvitetään, oliko rosvo jo ehtinyt tekemään yhteisölle jotain pahaa?

Metodin etuna on, että todisteet voidaan kerätä ja tyylitellä jälkikäteen, jos kansalaiset tai lähiomaiset äityvät niitä vaatimaan. Sosiaalisessa mediassa todistelua ei tarvita, koska jahti kohdistuu hetken haukottelun jälkeen uusiin syyllisiin.

Tuoreimman putousleikin kohteina ovat julkkisfilosofi Himasen tutkimustyö, pamfletit ja kirjat. Nuorena väitelleen Pekka Himasen vanavedessä kölin alta vedetään hankkeen rahoituksesta “sivistyneesti” ja “ketään painostamatta” - Tekesin, Sitran ja Suomen Akatemian kanssa keskustellut pääministeri  Jyrki Katainen.

Jyrki Kataisen mielestä pääjohtajien on pakko tietää, mitkä hankkeet vaativat kilpailutusta ja koska rahoituksen järjestäminen etenee kuin “Manulle illallinen”; korruptiosta turha puhua. On ihmisiä, joiden ei ole pakka kilpailla paikasta auringossa. On ihmisiä, joiden tulee ryömiä polvet ruvessa hevosenlihapaketteja hyväntekeväisyysjärjestöiltä pyytäen.

Toivo elää!

Tietenkin jokaista tavallista hyvä-veli-verkoston ulkopuolelle jäänyttä potuttaa, kun joillekin tippuu mannaa taivaasta, valtioneuvostosta ja riskirahoituslaitoksista. On se niin väärin. Moni tietotyöläinen eläisi leveästi 700 000 eurolla, jos se vain tilille tupsahtaisi.

Toiselta, mielipiteineen outoon valoon joutunut maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaralta, on evätty pääsy puhumaan Kuhmon kirkkoon. Myös Kajaanin seurakunta seuraa tilannetta ennen kuin päättää, voiko demoneilla pelotellut ja lääkkeiden käytön tuominnut saarnaaja esiintyä kirkossa (Kainuun Sanomat 28. helmikuuta 2013).

Kirkko torjuu Jalovaaran Kuhmossa ja pahalta näyttää Sinisen kirjan kirjoittaneen Pekka Himasenkin. Tulevaisuudessa kaikki hankkeet kilpailutetaan ja hyvin tienanneet julkkupuhujat eivät enää pääse pelottelemaan heikkohermoisia ja lääketokkuraisia.

Yhteistä Himasella ja Jalovaaralle on, että molemmat tienaavat kohtuullisen hyvin. Ansaintalogiikka on kunnossa ja siksi päätin julkaista kirjoitukseni myös Piksussa.

Herran rauhaa! Vai pitäisikö sano: “jättäkää herrat rauhaan?”

Inga kommentarer: