Pseudoskeptikoiden taktiikasta

Pseudoskeptismi on nimitys asenteelle, joka on vain näennäisesti skeptistä. Truzzi on määritellyt muun muassa seuraavat pseudoskeptisyyden tunnusmerkit:

1. Kielletään mieluummin kuin epäillään.
   - arvon kieltäminen
   - ei tästä ole mihinkään
2. Valikoiva kriittisyys.
   - valokeilaan nostetaan pieniä yksityiskohtia, joiden rummutusta jatketaan viikosta toiseen
   - asetelman musta-valkoisuus (minä olen hyvä, sinä olet huono)
3. Tuomitaan ilman kattavaa tutkimusta.
   - lonkalta ampuen arvottomaksi julistamista
   - tämä ei tule koskaan vastaamaan tarpeitamme ja vaatimuksiamme
4. Mieluummin mustataan maine kuin tutkitaan.
   - tutkittua tietoa viitataan kintaalla... höpönlöpöä!
   - triviaalin ongelman kriisiyttäminen ja kiireen rakentaminen
5. Pilkataan ja hyökätään henkilöä vastaan.
   - heitetään epäilyksen varjo avainhenkilöiden niskaan
   - epämääräistä julkista mollaamista ja ilkeitä sisäpiirivihjeitä
   - ilkeitä heittoja ja arvottmaksi merkitsemistä kokouksissa
6. Oletetaan, ettei arvostelijalla ole todistustaakkaa.
   - ei tämä tule koskaan toimimaan...
   - tuulesta temmattuja väittämiä
   - kylänraitilta kerättyjä vihjeitä, kaskuja ja urbaanilegendoja
7. Vastaväitteet perustuvat enemmänkin uskottavuuteen kuin empiiriseen todistusaineistoon.
   - vedotaan "asiantuntijoihin" ja auktorieteetteihin
   - nimien pudottelua (name dropping)
   - se ja se sanoi tästä näin ja siksi vätteeni on tosi
8. Vastapuoli luokitellaan halventavasti "osaamattomaksi", "kokemattomaksi" ja "onnettomaksi harjoittajaksi".
   - tällä taktiikalla vedetään jalat alta
   - hämmentämällä saadaan pakka sekaisin
9. Esitetään vahvistamattomia vastaväitteitä.
   - viestintää tehostamalla vahvistetaan yleistä uskoa epäonnekkaasta valinnasta
   - valhe riittävän usein toistettuna muuttuu todeksi