Toivon, että arkiset kuvat tehtailta pysäyttävät, saavat lukijani miettimään. Kamerani hakee kohteista muistamisen arvoisia välähdyksiä. Kuva on aina kysymyksen herättäjä. Ei välttämättä vastaus, joskus provokaatio.
Oman tien tinkimätön kulkeminen on poikinut menestyksiä, menetyksiä ja mahalaskuja. Jokainen tehtävä tarjoaa edelleen jotain uutta. Hämmentävää on, miten usein olen ajautunut epämukavuusalueille, kun oudot havainnot ovat menneet yli arkiymmärryksen. Uuden oppiminen ei ole vaivatonta.
Kuva: Helge V. Keitel, KK-Net, Rheinland-Pfalz, Germany (2013)
Prosessista vastaavilla näyttää olevan tarina kerrottavana. Heidän kommentteja laitosten toiminnasta on vaikea ohittaa olankohautuksella.
Haluan, että valitsemani kertojat ovat jutuissani voimakkaasti läsnä. Valvomossa työskentelevien prosessinhoitajien silmät ovat nähneet paljon ja sanottavaa riittää.
Yritän kohdata ihmiset luontevasti ja lahjoitan heille täyden huomioni. Kuvajournalismia olen opiskellut kiertokoulussa ja kantapään kautta. Käytän systemaattisesti keveitä välineitä.
Sosiaalisen median alkumetreillä läksin liikkeelle ilman valokuvauksen tain journalismin koulutusta. Opettelin tekniikan omin päin ja luotin vaistooni. Nykyään kirjoitan juttuja kolmella kielellä. Lukijoita tulee sivuilleni maailman eri kolkista.
Ihmisiin tutustuminen on aina auttanut metritolkulla eteenpäin. Itsestäni tuntuu tärkeältä välittää voimakkaita viestejä ympäristöä parantavista ratkaisuista. Tutkin tuottavuuden paranemista, kiinnostun lapasenomaisesti keksinnöistä ja innovaatioista.
Ymmärrän, kuinka paljon dokumentoitavaa maailmassa on. Teollisuuden tekniset ratkaisut jäävät sosiaalisessa mediassa kulutuselektroniikan rummutuksen varjoon. Siksi jatkan kirjoittamista, kuvailen ja kerron. Syksyllä käynnistyy uusi kausi.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar