Suomalaisen bioenergiaosaamisen vienti on yhä lapsen kengissä. Valmistajia on meillä kymmeniä ja Euroopassa satoja. Hajautetun energiatuotannon ratkaisujen valmistus on pirstaleista paikallista projektitoimintaa, sarjatuotannon etuja ei ole saavutettu ja valmistuskustannukset ovat pysyneet korkeina.
Onko tästä umpikujasta ulospääsyä? Olemme pohtineet tätä useita vuosia ja toimintamallin raamit ovat tiedossa. Mutta tarvittavaa rahoitusta kestävän kehityksen aikaansaamiseksi emme vielä ole keksineet.
Tavoittelemme kokonaisvaltaista projektivientikonseptia, jossa chp-laitokset ovat vain yksi osa kokonaisuudesta.
On katsottava biomassan saatavuutta alkulähteestä laitokselle. Lämpöyrittäjyyden kehittäminen, lämmön ja sähköjakelun ansaintalogiikan sekä kiinteistöjen energiatehokkuuteen on kiinnitettävä huomiota.
Tekniikan lisäksi tarvitaan myös rahoitusratkaisuja.
Suomessa kunnat ovat kauan toimineet lähilämmön tuottajina. Sahat ovat tuottaneet lämpöä esimerkiksi kuivaamoille. Olemme miettineet tämän kokonaisosaamisen vientiä. Se ei rajoitu pelkästään teknologian vientiin. Kokonaisuus on hallittava, ettei laitokset lähetä lämpöä harakoille.
Emme vielä ole saaneet viestiä perille. Hajautetun energiatuotannon kokonaisuus ei avaudu, jos keskustelu keskittyy komponenttitason kysymyksiin.
Kirjoitin tämän jutun e71 ja kirjoitusvirheet ovat mahdollisia. Halusin kuitenkin kasata eilisiä ajatuksia, että pääsemme hiomaan kokonaisuutta.
